maanantai 8. kesäkuuta 2015

In a nutshell

Mistäs sitä alottaisinkaan? Pitäisi koittaa elämäni viimeiset 4kk tiivistää jotenkin mutta niin paljon on tapahtunut että pää lyö ihan tyhjää. Niin monta kertaa on pitänyt kirjoittaa ja päivitellä blogia mutta tässä sitä nyt ollaan - Parempi myöhään kun ei milloinkaan haha. 
Tässä kuussa tulee puoli vuotta siitä kun lähdin Suomesta. Ihan uskomatonta kuinka nopeasti aika on kulunut ja kuinka paljon on tapahtunut näiden kuukausien aikana.
   Melbournessa kaikki meni hyvin, oli töitä ja kavereita mutta mulle tuli kauhee hinku kokeilla jotain uutta sillä tää aika menee niin nopeasti ja tää aika Australiassa on niin rajallista. Päätin lähteä parin tunnin ajomatkan päähän Sheppartoniin kokeilemaan farmihommia. Toisin sanottuna poimimaan päärynöitä ja omenoita.


Täytyy myöntää että ei sovi farmityö heikkohermoisille. Pitkiä päiviä, todella fyysistä ja monilla farmeilla palkka koostuu siitä paljonko keräät. Mun tapauksessa yhdestä 400kg laatikosta (näkyy ylläolevassa kuvassa) maksettiin 32dollaria. Valitettavasti en omista kuutta kättä enkä ole aasialainen niin ihan rahoiksi en päässyt lyömään. Mun paras saalis oli 4 laatikkoa. Ja valitettavsti oon myös vähän heikkohermoinen. :)
   Mä olin kuitenkin siitä onnekas että jouduin keräämään yhteensä vain noin 2 viikon verran. Pääsin melko pian tehtaalle pakkaamaan hedelmiä. Tai no onnekas siinä suhteessa että pakkaamolla maksettiin tuntien mukaan. 


Saara ja toinen kaveri Janne lähti huhtikuussa kotiin ja mä jäin yksin sheppartoniin. Onneksi paikassa missä asuin oli muitakin backpackereita ja meillä oli tosi tiivis porukka niin kauan kuin sitä kesti... Pikku hiljaa porukka lähti siirtymään eteenpäin ja lopulta meitä oli jäljellä vaan kuusi ihmistä. 


Töitä ei enää ollutkaan paljoa ja paikka missä asuin oli kirjaimellisesti korvessa. Tylsiä päiviä oli eikä tekemistä ei oikeen löytynyt. Kylille oli 7km eikä kukaan omistanut kulkuneuvoa. Tai oli meillä pyörä. Harmi vaan että kumit oli puhki joten sillä ei pitkälle pötkitty.  Shepparton oli kuitenkin juuri sitä mitä kaipasin: rauhaa ja aikaa miettiä mitä elämältään haluaa haha. Mua ei myöskään "ällöt" asiat enää niin helposti hetkauta ja välillä tuli elettyä tosi alkeellisesti :D


• Hämähäkkejä, hämähäkin seittejä, hyttysiä, käärmeitä, kärpäsiä ja muita mörköjä oli joka puolella. (Okei yhden käärmeen näin mutta silti). Ylläolevassa kuvassa näkyy mm. mukava vessan nurkkaus.
• Mun ensimmäinen huone koostui sängystä ja vaatekaapista. Kukaan ei kertonut etukäteen että pitää itse hommata makuupussit, lakanat, tyynyt tms. Kukaan ei myöskään kertonut että huonetta ei saa lukkoon ja ovi ei mene kunnolla kiinni. Nuku siinä sitten kun yöllä lämpötilat voi tipahtaa lähelle helvetin jäätymistä (nollaa). Oli hauska tajuta 6vk jälkeen että lämmityslaite olisi kustantanut vain 14$ = n.11€ . :)
• Koska kauppaan ei päässyt ihan noin vaan sormia napsauttamalla niin välillä oli pakko olla luova mitä pakolliksuuksiin tuli. Tässä tilanteessa puhun kuvassa näkyvästä kahvikupista jossa mukavasti maistu elimistöllekin tarpeellinen rauta ja edellispäivän pavut. :) 
• Farmilla tuli myös tajuttua että hyvän hygienian ylläpitäminen on ihan yliarvostettua ja käy ihan täyspäiväisestä työstä -likaiseksihan sitä joka tapauksessa tulee


Toukokuun alussa oli aika sanoa Sheppartonille "see you never" kun Katja saapui Melbourneen. Siitä alkoi mun tähän asti paras kuukausi Australiassa. Oli myös ensimmäinen kerta kun ikinä asuin hostellissa täällä! Valittiin Melbournen halvin ja luultavasti paskaisin hostelli mutta meillä oli ihan hirveen hauskaa: 5/5! (Travellers Trax on kyseisen paikan nimi. Sänky alkaen 16 dollaria ja yöllä saatat herätä siihen että manageri hellästi hipsuttaa sun otsaa. No kidding, Katjalle oikeesti kävi näin.) 

Melbournesta lennettiin Cairnsiin ja oli kyllä kun ois Suomesta lentänyt Malagaan. Puhun siis lämpötilaerosta. Onhan täällä talvi kuitenkin. Huippu ihmisiä ja upeita vesiputouksia. Ah, ihana Cairns. 

Cairnsiin jälkeen tultiin Ayriin, tutun perheen luo jonka tapasin Sheppartonissa. Käytiin kalastamassa ja nappaamassa rapuja, maistettiin ekan kerran kengurun lihaa (delishhös) ja tehtiin myös vähän töitä. Autettiin kotitöissä ja käytiin leikkelemässä sokeriruokoa.
   Viikon verran majailtiin Ayrissa jonka jälkeen lennettiin Brisbanen kautta Noosaan. Noosassa saatiin reissutoveriksi Laura ja lähdettiin kirjaimellisti puskaan. Oltiin kajakoimassa ja leireilemässä ja oli kyllä ihanaa viettää aikaa näiden tyttöjen kanssa. 
    Laura ja Katja jatkoi reissua vielä kun mä suuntasin Brisbaneen odottelemaan lentoa takaisin Ayriin. Ihan kaunis paikka tuo Brisbane mutta mun kohdalla se osoittautu vähän pettymykseksi: sairastuin flunssan ja menetin uskoni miehiin. Vitsi vitsi. Tai siis sairastuin oikeesti flunssaan. 


Ihan liian nopeasti meni kyllä tuo kuukausi. Nyt oon taas täällä Ayrissa ja tarkoitus olisi aloittaa työt tällä viikolla. Mulla on mahdollinen baarityö tiedossa ja muutenkin on nyt aika taas vähän tasoittaa tätä elämänlaatua. Ei enää laatikkoviiniä (goonia) joka ilta.
   Kuten allaolevista kuvista näkee niin uuden elämän aloittamiseen vaaditaan uusi tukka ja kuntosalikortti.




Olipas siinä tekstiä haha. Toivottavasti sai jotain selvää mun pienestä romaanista. Tää vauhti-Jarita (kuvassa oikea alanurkka) kiittää ja kuittaa ja palaa taas asiaan kun on jotain uutta kerrottavaa. 

Ps. Pakko sanoa vielä erityiskiitokset Saaralle, Jannelle, Katjalle ja Lauralle kun piditte mun päätä osittain kasassa. Vaikka yksin on ihan kiva olla niin kaksin on aina kivempaa. <3
Bye! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti