Monet teistä lukevat/lukivat mun blogia juurikin kroppaprojektin takia ja arvatkaas mitä? Se aihe piinaa mua varmaan lopun elämääni. Mä oon niin jojo kuin jojo voi olla (enkä nyt puhu siitä laulajasta). Mulla on tullut 6,5kíloa lisää massaa/ihraa/ihan sitä itteensä, mutta mua ei oikeestaan edes haittaa. Tai siis haittaa sikäli, että olisi kiva olla hoikempi, kiinteämpi jne, mutta mulla ei ole myöskään nyt paha olla näin. Toki mulla aina sunnuntaisin tulee ajatus että ''huomenna sitten alan syömään paremmin ja huomenna alkaa uusi elämä'', mutta ei se ihan niin mene. Mut saa onnelliseks ihan muut asiat kuin laihuuden ihannointi ja parsakaali.
Ja kyllä, minä olen lihonut! Se sana näyttää olevan nykypäivänä kauhea kirosana ja tabu. Oma vikani se on että päästin itseni ''repsahtamaan'', juhlin paljon, herkuttelen ehkä liikaakin, mutta turha sitä on enää itkeä. Ehkä se on ikä mikä tuo lisää itsevarmuutta, sillä kolme vuotta sitten saatoin itkeä peilin edessä ja heilutella alleja jotka heiluivat idästä länteen. Kyllähän ne vieläkin heiluu, mutta en pilaa päivääni sillä.
 |
| maaliskuu 2013 |
Taannoinen kroppaprojekti sai mut kuitenkin rakastumaan kuntosaliin, eikä mikään urheilumuoto ole antanut mulle niin paljoa kuin sali. Viime aikoina mun salilla käynti on kuitenkin ollut todella harvaa, ja mun urheilut koostuu lähinnä koiralenkeistä, kotona olevasta kuntopyörästä ja satunnaisesta lihaskunnosta kotona. Kiire ei ole mikään tekosyy, mutta sali on aika tiedostaenkin jäänyt vähemmälle. Oon kuitenkin jo selaillut kuntosaleja mitkä sijaitsevat lähellä Lontoon kotia, ja siellä päässä olisi tarkoitus vähän tsempata. Haluan hoitaa velvollisuudet täällä kotosuomessa pois alta ja kun täältä lähden, niin aion taas keskittyä enemmän omaan hyvinvointiini.
 |
| Siideripissis levillä pari viikkoa sitten |
Loppupeleissä sana laihdutus otetaan aina liian vakavasti. Mä otin sen tosi liian vakavasti ja ehkä siksi olenkin nyt tässä tilanteessa - ehkä se oli mulle liikaa. Elämä on valintoja täynnä ja mää valitsin sen mukavuudenhaluisen tien. Se ei silti tarkoita että mä jäisin sille tielle ikuisesti. Mutta niinkun aiemmin sanottu, mulla on joku kahdenkympin kriisi.
Peace, J
