So close

Reissuun lähtö lähenee ja päiviä jäljellä 19! Ihan hullua! Jännittävintä tässä on se että en yhtään osaa sanoa kauanko tuleva seikkailu kestää: 2vk? 3kk? Vuoden? Mikään ei ole varmaa mutta niinhän menee, että ei elämää voi käsikirjoittaa. Deep shit ja sitä rataa :) anyway, päivien vähentyessä oon koonnut pienen To Do-listan joka menee suunnilleen näin:

1. Voita Lotossa
2. -10kg 

Vitsi vitsi, tässä oikea lista:

1. Pankki-, Kela- ja vakuutusasiat kuntoon
2. Liittymän vaihto
3. Koulupaikan siirtäminen (kyllä, pääsin kouluun joka olisi tarkoitus aloittaa Tammikuussa 2016 jos mahdollista) 
4. Tavaroiden muutto 
5.  CV valmiiksi jotta pääsis heti etsimään töitä
6.  Nauttia hetkistä perheen ja ystävien kanssa sillä tuleva kotikaupunkini on mitä todennäköisemmin Porvoo 

22.12 lähdetään siis Thaimaahan ja meillä on yksi hostelliyö varattuna Bangkokista koska koneemme on perillä vasta 23.12 puolilta öin paikallista aikaa. Jouluaaton aamuna olisi suunnitteilla lähteä Hua Hiniin mikä sijaitsee muutama sata kilometriä Bangkokista ja siellä sais ottaa vähän iisiä biitsillä mutta tämäkin saattaa vielä muuttua jos keksitäänkin joku parempi mesta missä viettää joulua. Tai no "viettää joulua" tuntuu vähän turhan typerältä ilmaisulta sillä joulu on mulle merkannut aina mummun laatikoita ja perheen kanssa ajanviettoa. Tuleepahan koettua erilainen joulu tropiikissa parhaan ystävän kanssa - en valita :) 

27.12 olisi tarkoitus lentää Melbourneen ja vähän totutella uuteen ympäristöön (ja käydä paperisotaa viisumi-, pankki- puhelin-, lääkäri- ja muiden tylsien pakollisten asioiden kanssa). Uudesta vuodesta ei ole mitään tarkkaa havaintoa mutta ollaan puhuttu että mentäisiin telttailemaan Saaran aussikavereiden kanssa johonkin tai vaihtoehtoisesti johonkin festareille joita tuntuu olevan tarjolla kuin rahkoja maitohyllyllä. Who knows mitä tapahtuu mutta se tässä koko jutussa onkin parasta :) 

Vähän alkaa tulla pieni haikeus lähdöstä ja asiasta tekee vielä haikempaa se, että kun nyt lähden, jätän myös Tampereen. Kaupungin josta on tullut mulle 11 vuodessa koti, jossa oon tutustunu mun parhaimpiin ystäviin, saanut ensimmäisen työpaikan, valmistunut koulusta, kasvanut aikuiseksi ja kokenut niin ilon kuin surunkin hetkiä. Toki voin aina palata tänne myöhemmin, mutta äitikin pakkaa kamansa Pohjanmaalle heti vuoden vaihteessa ja mun ois tarkotus mennä sinne Porvooseen koulupaikan perässä. Niiiiiiin pelottavaa. 

Mutta joo, palataan asiaan vielä lähempänä, eiköhän tässä kaikki tällä erää haha. 

-J 

The next destination is...

Viidestuhannes kerta toden sanoo, nimittäin koitan kaivaa tän blogin ylös haudasta joka on uponnu melko syvälle tässä kuukausien saatossa. Melko hektinen syksy takana ja ketään ei varmaan ois ees kiinnostanu mun tekstit siitä kuinka oon ollu joko dieetillä, töissä tai tupakalla - lähinnä kahdella viimeisellä. :)
 
Vähän kerkesin viime tekstissä vihjailemaan uusista suunnitelmista ja nyt alkaa vahvasti näyttämään siltä että suunnitelmat toteutuu: tällä kertaa kohteena Australia!

Lontoossa asuin jonkin aikaa hostellissa ja sieltä se idea alunperin lähtikin. Tutustuin ihan huikeisiin ihmisiin ja se leppoisa "don't worry mate"-asenne vei mut mennessään.
   Yhden porukan kanssa yövyin samassa huoneessa melkein viikon, toisen porukan kanssa kierreltiin pitkin Lontoon katuja (selvinpäin ltietenkin) laulellen Waltzing Matildaa ja yksi ihminen vei multa jalat alta - kirjailmellisesti, kännissä tanssilattialla.
   Pointti on se että oon nainen ja mun mieli muuttuu ilmanpaineen mukaan ja näin muuttui myös haaveet Lontoosta Australiaan, ihan noin vain! Hupsista.

1. Bikinien sovittelua lokakuussa = masentavaa :D:D 2. Viisumivahvistus!!! 3. Mää ja kitara, koska oli pakko valita joku kuva 4. Työjenni!

Nyt mennään jo niin pitkällä että reissuun on enää 49 päivää. Takataskussa on 12 kuukauden working holiday-viisumi ja lentolippu Thaimaahan. Lennetään Saaran kanssa pienelle minilomalle Thaikkuihin ja vietetään joulu ihan vaan rannalla loikoillen drinkkien kanssa. Joulun jälkeen suunnataan Melbourneen jossa vietetäänkin uusi vuosi yhteisen tutun luona. Siihen loppuikin sitten mun varmat suunnitelmat. Seuraava lokaatio on joko Sydney, Brisbane tai joku luoja vain tietää mikä mesta!
 Tässä on onneks vielä yli kuukaus käsitellä sitä että mitä helvettiä ollaan tekemässä ja kerätä vähän olematonta reissukassaa. Onneksi en ole eksynyt minnekään keskustelufoorumeille missä porukka puhuu siitä kuinka niillä on mukanaan jotain 21 000 Australian dollaria kolmen kuukauden reissulle :)

1. Keretään viettää päivä myös Hong Kongissa! 2. Ja Bangkokissa! 3. Hua Hin 4. Melbourne

Tarkotus ois nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Tehdä töitä ja kokea sitä kulttuuria. Elää nauravana kulkurina tuolla pallon toisella puolen :) Nyt on vaan se vaihe elämässä että opiskelu ei innosta, normaali arki ei nappaa ja suunnitellut viikon lomat Espanjassa masentaa. Enkä siis mitenkään paheksu ihmisiä ketkä opiskelee ja tekee oikeesti jotain tulevaisuutensa eteen mutta mulla vaan on niin paha kahdenkympin kriisi meneillään etten osaa edes päättää mitä syön lounaaksi. Loppuun vielä vähän kuvia viime viikoilta

1. mun ikidieetti 2. Syysmasennus 3. Mun pikku paholainen täytti 2-vuotta! 4. Halloweenina esitin Marilynia.

Jää on nyt murrettu ja blogi on nyt herätetty henkiin. Palataan asiaan, cheers! :)

-Jenni

kuulumisia Lontoosta ja kotiinpaluu

Viime kirjoituksesta onkin kulunut jo pieni tovi ja kuluneen 2 kuukauden aikana on tapahtunut vaikka mitä! Mun läppäri on suomessa, joten kirjoittelu kännykällä on tuntunut kauheen työläältä:D Varsinkin nyt kun mun käytössä on vanhanmallinen samsung.

Tiivistettynä: Valmistuin ylioppilaaksi, pakkasin laukun ja matkasin Lontooseen,  aloitin au pair-työt, jouduin jättämään työn, asuin hostellissa, löysin uuden au pair-perheen ja aloitin työt uudelleen. Täällä siis ollaan au pairina Mill Hill-nimisellä alueella pohjois-lontoossa.

Oon kokenut niin hyvää kuin huonoakin ja tää on todellakin ollut seikkailu. Ensimmäinen työ päättyi syystä ja toisesta ja yhtäkkiä olinkin kadulla kolmen laukun kanssa ilman päämäärää tai suunnitelmaa. Se päivä oli elämäni low point. Olin kodittomana ja vähävaraisena miljoonakaupungissa jossa en tuntenut ketään.  Päädyin kuitenkin Generator-hostelliin (missä olin aikaisemminkin yöpynyt ) ja tutustuin niin uskomattomiin ihmisiin että kaikki murheet unohtu hetkeksi. Kirosin koko au pair-vaihtoehdon ja ajattelin kokeilla jotain muuta, mutta sopiva perhe tulikin vastaan ja päätin tarttua tilaisuuteen.

Oon niin kiitollinen kaikille niille tutuille ja tuntemattomille ketkä autto mua saamaan asiat kuntoon.  Oon häkeltyny ihmisten vieraanvaraisuudesta sekä ystävällisyydestä. Oon tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja joka (vapaa)päivä opettaa mulle jotain uutta. Vaikka mun iphone varastettiin täällä ja mursin yhden etuhampaistani (kyllä, puolet hampaasta) niin rakastan Lontoota. Aivan ihana paikka.

Vaikka kuulostaakin että kaikki menee hyvin niin palaan kotiin suunniteltua vuotta aikaisemmin . Mun matka päättyykin jo parin viikon päästä omasta tahdosta. Suurin syy lähtöön on henkilökohtainen mutta kuluneet 5 viikkoa tässä uudessa perheessä on näyttänyt mulle sen,  ettei tää työ ole mua varten.

Musta tuntuu että en saa tässä työssä sitä vapautta mitä parikymppinen lapsi tarvitsee. Vaikka perhe on ihana niin en koe oloani kotoisaksi tässä työssä.  Olisi ehkä pitänyt miettiä vähän tarkemmin mitä au pairina oleminen oikeasti on. Ja en sanoisi että tää on paskaa, vaan että tää ei oo mulle tarkoitettu. En silti kadu tänne tuloa vaan otan tän kesän puhtaana kokemuksena ja seikkailuna!

Seikkailu onkin asia mitä lähden jatkossakin tavoittelemaan ja Suomeen tullessa alkaa säästöt seuraavaa matkakohdetta varten sillä semmoinen on jo olemassa.;) Täällä oon tajunnu että haluan nähdä maailmaa, kokea uusia asioita ja tavata erilaisia ihmisiä.  Mä haluan tehdä asioita mille voin myöhemmin nauraa ja haluan nähdä paikkoja mihin en välttämättä enää myöhemmin pääse.  Mutta kaikki aikanaan haha, eihän mulla ole vielä edes työpaikkaa Suomessa :D

Pari viikkoa jäljellä ja aion ottaa tästä ihanasta kaupungista kaiken irti!

Lupaan laittaa kuvia myöhemmin!: )

Älä laihduta-päivä

Tää päivä on kuulemma joku virallinen älä laihduta-päivä ja siks musta oli hyvä nostaa kissa pöydälle ja palata tähän aiheeseen.

Monet teistä lukevat/lukivat mun blogia juurikin kroppaprojektin takia ja arvatkaas mitä? Se aihe piinaa mua varmaan lopun elämääni. Mä oon niin jojo kuin jojo voi olla (enkä nyt puhu siitä laulajasta). Mulla on tullut 6,5kíloa lisää massaa/ihraa/ihan sitä itteensä, mutta mua ei oikeestaan edes haittaa. Tai siis haittaa sikäli, että olisi kiva olla hoikempi, kiinteämpi jne, mutta mulla ei ole myöskään nyt paha olla näin. Toki mulla aina sunnuntaisin tulee ajatus että ''huomenna sitten alan syömään paremmin ja huomenna alkaa uusi elämä'', mutta ei se ihan niin mene. Mut saa onnelliseks ihan muut asiat kuin laihuuden ihannointi ja parsakaali.

Ja kyllä, minä olen lihonut! Se sana näyttää olevan nykypäivänä kauhea kirosana ja tabu. Oma vikani se on että  päästin itseni ''repsahtamaan'', juhlin paljon, herkuttelen ehkä liikaakin, mutta turha sitä on enää itkeä.  Ehkä se on ikä mikä tuo lisää itsevarmuutta, sillä kolme vuotta sitten saatoin itkeä peilin edessä ja heilutella alleja jotka heiluivat idästä länteen. Kyllähän ne vieläkin heiluu, mutta en pilaa päivääni sillä.

maaliskuu 2013

Taannoinen kroppaprojekti sai mut kuitenkin rakastumaan kuntosaliin, eikä mikään urheilumuoto ole antanut mulle niin paljoa kuin sali. Viime aikoina mun salilla käynti on kuitenkin ollut todella harvaa, ja mun urheilut koostuu lähinnä koiralenkeistä, kotona olevasta kuntopyörästä ja satunnaisesta lihaskunnosta kotona. Kiire ei ole mikään tekosyy, mutta sali on aika tiedostaenkin jäänyt vähemmälle. Oon kuitenkin jo selaillut kuntosaleja mitkä sijaitsevat lähellä Lontoon kotia, ja siellä päässä olisi tarkoitus vähän tsempata. Haluan hoitaa velvollisuudet täällä kotosuomessa pois alta ja kun täältä lähden, niin aion taas keskittyä enemmän omaan hyvinvointiini.

Siideripissis levillä pari viikkoa sitten

Loppupeleissä sana laihdutus otetaan aina liian vakavasti. Mä otin sen tosi liian vakavasti ja ehkä siksi olenkin nyt tässä tilanteessa - ehkä se oli mulle liikaa. Elämä on valintoja täynnä ja mää valitsin sen mukavuudenhaluisen tien. Se ei silti tarkoita että mä jäisin sille tielle ikuisesti. Mutta niinkun aiemmin sanottu, mulla on joku kahdenkympin kriisi.

Peace, J

NEWS 4 U

Mä katosin täältä blogimaailmasta aika hiljasin äänin kuukausia sitten, sillä resurssit blogin pitämiseen oli aika vähissä. Ei ollut kiinnostusta/aikaa kirjoittaa ja sen enempää selittelemättä ei oo musta siksi kuulunut... Mutta täsä mä ny oon!

Tässä viime aikoina on tapahtunut vaikka mitä - niin hyvää kuin huonoakin. Oon ollut ihastunut, vihastunut, pettynyt, iloinen ja kaikkea siltä väliltä. Viime ajat on olleet vähän itsensä etsimistä (perus kahdenkympinkriisi, haha) ja oon tullut siihen tulokseen, että mun on aika etsiä itseäni jostain muualta kuin Suomesta. 

Kuukauden päästä mun matka alkaakin Helsinki-Vantaan lentokentältä määränpäänä Lontoo. Mä lähden vuodeksi pois ja työskentelen Au pairina. Siellä on aivan ihanalta vaikuttava perhe ja oon ihan super innoissani tulevasta. Lähtö onkin yksi syy blogin henkiinheräämiseen ja monien kavereidenkin on helpompi seurailla mun kuulumisia. Jos ketään edes kiinnostaa kun jahtaan vuoden mun elämäni miestä,  Kit Haringtonia eli Game Of Thronesin Jon Snow:ta Lontoon kaduilla :D Aion siis palata Jenni Haringtonina tai 

sitten en palaa ollenkaan, right? 

Toivossa on aina hyvä elää

Mutta joo! Tulinpahan vaan ilmoittamaan, että aion olla riesananne vielä toistaiseksi.  Tässä on kuitenkin vielä kuukausi epätoivoista aikaa saada se helvetin valkolakki päälakeen ja vihdoin valmistua tuolta lukiosta hyvillä B:n papereilla. Palaillaan!

-J