kuulumisia Lontoosta ja kotiinpaluu

Viime kirjoituksesta onkin kulunut jo pieni tovi ja kuluneen 2 kuukauden aikana on tapahtunut vaikka mitä! Mun läppäri on suomessa, joten kirjoittelu kännykällä on tuntunut kauheen työläältä:D Varsinkin nyt kun mun käytössä on vanhanmallinen samsung.

Tiivistettynä: Valmistuin ylioppilaaksi, pakkasin laukun ja matkasin Lontooseen,  aloitin au pair-työt, jouduin jättämään työn, asuin hostellissa, löysin uuden au pair-perheen ja aloitin työt uudelleen. Täällä siis ollaan au pairina Mill Hill-nimisellä alueella pohjois-lontoossa.

Oon kokenut niin hyvää kuin huonoakin ja tää on todellakin ollut seikkailu. Ensimmäinen työ päättyi syystä ja toisesta ja yhtäkkiä olinkin kadulla kolmen laukun kanssa ilman päämäärää tai suunnitelmaa. Se päivä oli elämäni low point. Olin kodittomana ja vähävaraisena miljoonakaupungissa jossa en tuntenut ketään.  Päädyin kuitenkin Generator-hostelliin (missä olin aikaisemminkin yöpynyt ) ja tutustuin niin uskomattomiin ihmisiin että kaikki murheet unohtu hetkeksi. Kirosin koko au pair-vaihtoehdon ja ajattelin kokeilla jotain muuta, mutta sopiva perhe tulikin vastaan ja päätin tarttua tilaisuuteen.

Oon niin kiitollinen kaikille niille tutuille ja tuntemattomille ketkä autto mua saamaan asiat kuntoon.  Oon häkeltyny ihmisten vieraanvaraisuudesta sekä ystävällisyydestä. Oon tutustunut aivan ihaniin ihmisiin ja joka (vapaa)päivä opettaa mulle jotain uutta. Vaikka mun iphone varastettiin täällä ja mursin yhden etuhampaistani (kyllä, puolet hampaasta) niin rakastan Lontoota. Aivan ihana paikka.

Vaikka kuulostaakin että kaikki menee hyvin niin palaan kotiin suunniteltua vuotta aikaisemmin . Mun matka päättyykin jo parin viikon päästä omasta tahdosta. Suurin syy lähtöön on henkilökohtainen mutta kuluneet 5 viikkoa tässä uudessa perheessä on näyttänyt mulle sen,  ettei tää työ ole mua varten.

Musta tuntuu että en saa tässä työssä sitä vapautta mitä parikymppinen lapsi tarvitsee. Vaikka perhe on ihana niin en koe oloani kotoisaksi tässä työssä.  Olisi ehkä pitänyt miettiä vähän tarkemmin mitä au pairina oleminen oikeasti on. Ja en sanoisi että tää on paskaa, vaan että tää ei oo mulle tarkoitettu. En silti kadu tänne tuloa vaan otan tän kesän puhtaana kokemuksena ja seikkailuna!

Seikkailu onkin asia mitä lähden jatkossakin tavoittelemaan ja Suomeen tullessa alkaa säästöt seuraavaa matkakohdetta varten sillä semmoinen on jo olemassa.;) Täällä oon tajunnu että haluan nähdä maailmaa, kokea uusia asioita ja tavata erilaisia ihmisiä.  Mä haluan tehdä asioita mille voin myöhemmin nauraa ja haluan nähdä paikkoja mihin en välttämättä enää myöhemmin pääse.  Mutta kaikki aikanaan haha, eihän mulla ole vielä edes työpaikkaa Suomessa :D

Pari viikkoa jäljellä ja aion ottaa tästä ihanasta kaupungista kaiken irti!

Lupaan laittaa kuvia myöhemmin!: )

Älä laihduta-päivä

Tää päivä on kuulemma joku virallinen älä laihduta-päivä ja siks musta oli hyvä nostaa kissa pöydälle ja palata tähän aiheeseen.

Monet teistä lukevat/lukivat mun blogia juurikin kroppaprojektin takia ja arvatkaas mitä? Se aihe piinaa mua varmaan lopun elämääni. Mä oon niin jojo kuin jojo voi olla (enkä nyt puhu siitä laulajasta). Mulla on tullut 6,5kíloa lisää massaa/ihraa/ihan sitä itteensä, mutta mua ei oikeestaan edes haittaa. Tai siis haittaa sikäli, että olisi kiva olla hoikempi, kiinteämpi jne, mutta mulla ei ole myöskään nyt paha olla näin. Toki mulla aina sunnuntaisin tulee ajatus että ''huomenna sitten alan syömään paremmin ja huomenna alkaa uusi elämä'', mutta ei se ihan niin mene. Mut saa onnelliseks ihan muut asiat kuin laihuuden ihannointi ja parsakaali.

Ja kyllä, minä olen lihonut! Se sana näyttää olevan nykypäivänä kauhea kirosana ja tabu. Oma vikani se on että  päästin itseni ''repsahtamaan'', juhlin paljon, herkuttelen ehkä liikaakin, mutta turha sitä on enää itkeä.  Ehkä se on ikä mikä tuo lisää itsevarmuutta, sillä kolme vuotta sitten saatoin itkeä peilin edessä ja heilutella alleja jotka heiluivat idästä länteen. Kyllähän ne vieläkin heiluu, mutta en pilaa päivääni sillä.

maaliskuu 2013

Taannoinen kroppaprojekti sai mut kuitenkin rakastumaan kuntosaliin, eikä mikään urheilumuoto ole antanut mulle niin paljoa kuin sali. Viime aikoina mun salilla käynti on kuitenkin ollut todella harvaa, ja mun urheilut koostuu lähinnä koiralenkeistä, kotona olevasta kuntopyörästä ja satunnaisesta lihaskunnosta kotona. Kiire ei ole mikään tekosyy, mutta sali on aika tiedostaenkin jäänyt vähemmälle. Oon kuitenkin jo selaillut kuntosaleja mitkä sijaitsevat lähellä Lontoon kotia, ja siellä päässä olisi tarkoitus vähän tsempata. Haluan hoitaa velvollisuudet täällä kotosuomessa pois alta ja kun täältä lähden, niin aion taas keskittyä enemmän omaan hyvinvointiini.

Siideripissis levillä pari viikkoa sitten

Loppupeleissä sana laihdutus otetaan aina liian vakavasti. Mä otin sen tosi liian vakavasti ja ehkä siksi olenkin nyt tässä tilanteessa - ehkä se oli mulle liikaa. Elämä on valintoja täynnä ja mää valitsin sen mukavuudenhaluisen tien. Se ei silti tarkoita että mä jäisin sille tielle ikuisesti. Mutta niinkun aiemmin sanottu, mulla on joku kahdenkympin kriisi.

Peace, J

NEWS 4 U

Mä katosin täältä blogimaailmasta aika hiljasin äänin kuukausia sitten, sillä resurssit blogin pitämiseen oli aika vähissä. Ei ollut kiinnostusta/aikaa kirjoittaa ja sen enempää selittelemättä ei oo musta siksi kuulunut... Mutta täsä mä ny oon!

Tässä viime aikoina on tapahtunut vaikka mitä - niin hyvää kuin huonoakin. Oon ollut ihastunut, vihastunut, pettynyt, iloinen ja kaikkea siltä väliltä. Viime ajat on olleet vähän itsensä etsimistä (perus kahdenkympinkriisi, haha) ja oon tullut siihen tulokseen, että mun on aika etsiä itseäni jostain muualta kuin Suomesta. 

Kuukauden päästä mun matka alkaakin Helsinki-Vantaan lentokentältä määränpäänä Lontoo. Mä lähden vuodeksi pois ja työskentelen Au pairina. Siellä on aivan ihanalta vaikuttava perhe ja oon ihan super innoissani tulevasta. Lähtö onkin yksi syy blogin henkiinheräämiseen ja monien kavereidenkin on helpompi seurailla mun kuulumisia. Jos ketään edes kiinnostaa kun jahtaan vuoden mun elämäni miestä,  Kit Haringtonia eli Game Of Thronesin Jon Snow:ta Lontoon kaduilla :D Aion siis palata Jenni Haringtonina tai 

sitten en palaa ollenkaan, right? 

Toivossa on aina hyvä elää

Mutta joo! Tulinpahan vaan ilmoittamaan, että aion olla riesananne vielä toistaiseksi.  Tässä on kuitenkin vielä kuukausi epätoivoista aikaa saada se helvetin valkolakki päälakeen ja vihdoin valmistua tuolta lukiosta hyvillä B:n papereilla. Palaillaan!

-J