And here she goes again...

Hóla!

Täällä taas kirjoitellaan, tällä hetkellä flunssassa kotona. Toivottavasti lähtee paranemaan päin sillä 3 viikon päästä olisi tarkoitus olla täydessä terässä Roomassa! Kerroinkin aiemmassa postauksessa uusista jutuista ja tässä tapauksessa se onkin taas reissuun lähtö!

(Picture)

Sain pienen päähänpiston junamatkalla tuossa helmi-maaliskuun taitteessa ja arkeen ahdistuneena päätin ostaa lipun Roomaan. Menolipun siis.Kaverin reaktio oli vaan ''täh?'' ja Äidin taas suurinpiirtein ''Aijaa! okei!''. :D  Tästä lähtikin suunnitelma joka aika karkeesti näyttää tältä:
Rooma-Napoli-Venetsia-Milano-Pariisi-Lontoo-Dublin-?

Here she goes again

Koko reissu kestää about kuukauden ja oon kyllä niin innoissani! Matkat oon jo varannut ja suurimmat osat hostelleista myös. Yritän päivitellä blogia reaaliajassa ja kertoa omia fiiliksiä ja miksei jopa matkavinkkejäkin. Tällä kertaa on se plussa että mulla on jopa läppäri käytössä, Australiassahan mulla ei sitä ollut koska astuin hienosti sen näytön päälle. Ihan keijukainen kun en ole niin näyttöhän luonnollisesti pimeni ihan täysin.
   Ajattelin myös ottaa järjestelmäkameran uudelleen käyttöön kun sellainen kerran löytyy. Laatublogi you know. Hah.

Pariisissa matkaan liittyy ihana ruotsalainen Annie ( tai ihan vaan Anni näin suomalaisittain koska Annin äiti on suomalainen), johon tutustuin Brisbanessa viime vuonna. Yhteisvoimin olisi tarkoitus tavata myös muita Aussityttöjä pitkin reissua tai ainakin Dublinissa viimeistään.

Fakta tästä kuvasta: Kello oli about kuusi aamulla baarin jälkeen:) Sinne meni kuvan suloisuus. Förlåt Annie. 

Mikä tekee reissusta vielä jännittävämmän on se, että en tiedä varmuudella mihin se mut johtaa. Jatkanko Englantiin, palaanko Suomeen vai ihan johonkin muualle? Sitä en tiedä, mutta lupaan pitää teitä ajan tasalla ja blogia seuraamalla selviää teillekin mikä on seuraava siirto milloinkin.
Nyt ois tarkoitus luovuttaa tää flussa pois (esim. Äidille tai jollekin) ja jaksaa vielä loppuspurtti töissä ennen h-hetkeä!

Onko teillä mitään hyviä matkavinkkejä (budjettiin sopivia siis)? Ainoa paikka missä oon ylläolevissa käynyt onkin vaan Lontoo!



// So like told earlier, I have some news for you! I'm finally going to Hogwarts! I wish haha, but seriously I have some pretty cool things coming up! I'm gonna start traveling again and this time in Europe. The whole trip is gonna last about a month and the trip  looks like this:
Rome-Naples-Venice-Milan-Paris-London-Dublin-?
Annie, my beautiful Swedish friend is gonna join me in Paris and we're gonna keep traveling together and see some other girls we met in Australia last year. (Oh god, I'm already terrified of the amount of alcohol we're gonna drink.) 

So happy to see these girls! X

Anyway, I am super excited about the upcoming trip as I get to see new places that I've never been, meet new people and catch up with old friends :-) I'm also excited because I don't know where I'm gonna be after that month. Will I come back to Finland, move to England or what? (So if you see me in the streets of Dublin, looking hungry and homeless, please don't be afraid to stop by and say hi!) However, I'm gonna keep this blog updated along the way so you'll know whats up!

Last time in London I got THE London look as you can see in the picture - I broke my tooth by eating a peanut. 

PS. If any of you guys have any recommendations or advises I'm more than happy to hear them! The only place I've visited so far is London so I have no idea about the other cities/countries. All I know is that Italy equals Wine, pasta, ice cream and cappuccinos, France equals Wine and baguettes and Ireland is just full of Guinness. And no, I'm not a trying to make stereotypical conclusions, I'm only joking. Jheeeez. 

Now I just have to recover from this stupid flu I've got going on bc in three weeks I will already be in Rome, Italy. ;)

Laterz gatorz! X

Here is a picture of me with the flu

Jenni

blogidiblog is back again!

Aika korkata tämäkin blogi taas käyttöön! Hei kaikki! Vieläkö kukaan lukee blogeja vai seuraileeko kaikki nyt vaan niitä vlogeja?

Joka tapauksessa, täällä ollaan taas ja enemmän elossa kuin koskaan! Tai ainakin elossa.
   Vuoden vaihteessa palasin vuoden Australia-reissulta Suomeen ja siitä lähtien olen majaillut Äidin luona Kokkolassa. Kyllä, Pohjanmaalla Kokkolassa. :-) On ainakin saanut rauhassa kokea matkamasennusta, hypotermiaa sekä miettiä tulevaisuutta ja huomisen lounasta.

Viime kirjoituksen jälkeen vietin loppuaikani Brisbanessa baarihommia tehden. Pari kertaa pyörähdin Byron Baylla ja kerkesin käymään myös pääkaupuki Canberrassakin. Byron 10, Canberra 0. Olin odottanut Byronia todella paljon ja se kyllä täytti kaiket odotukset. Ensimmäisellä kerralla käytiin kaverin kanssa hyppäämässä Skydive ja toisella kerralla vietettiin joulua rannalla. 29.12 koittikin tuomionpäivä eli viisumin umpeutuminen. Maasta oli pakko poistua ja pitkän pitkä kotimatka (kolmella välilaskulla) sai alkaa.

Suomeen palattuani iski heti kysymys; Mikä on elämän tarkoitus? Tai siis mitäs nyt tapahtuu? Edellisessä kirjoituksessa kerroinkin luopuneeni Haaga-Helian koulupaikasta ja suunta tulevasta oli ihan hukassa. Luulin että vuosi Australiassa olisi auttanut mua löytämään jonkun tien mitä pitkin tallustella mutta palatessani huomasin olevani enemmän hukassa kuin koskaan ennen.
   Onneksi palaset on alkaneet loksahdella paikoilleen ja mulla on jonkinlainen visio siitä mitä haluan tehdä : reissata ja opiskella. Ensimmäinen onkin jo kielen päällä ja toinenkin on puoliksi valmis - tai siis suunniteltu. Tiedän mikä ala kiinnostaa. Media.

Pirteä 22-vuotias juhlapäivänä

On kyllä hurjan nopeasti aika kulunut täällä Suomessa vaikka välillä on ollut ''vähän tylsää'' täällä Kokkolassa. Pääosin siksi että mulla ei juurikaan asu kavereita täällä ja en oikeen osaa vaan olla paikoillani. Pari kotimaan matkaa oon kuitenkin päässyt tekemään Tampereelle, Vaasaan ja nyt loppuviikosta Helsinkiin.

Tulinpahan ilmoittamaan olemassaolostani! Palaillaan myöhemmin asiaan, sitä mulla tulee todellakin olemaan!:)

// And to my non-Finnish speaking friends! I just reopened my blog and I try to write a small summary in English after every post! 

I've been living with my mom since I came back from Australia nearly 4 months ago. My life hasn't been that exciting as my mom lives in a town where I barely have any friends and I've certainly had time to suffer from the holiday blues...  It's been cold, dark and I still wonder how I made it trough those -30C days after leaving Aus in December. 

After traveling you'd think that you'd be smarter and have some sort of directions where to go next. I didn't and I still don't know for sure. I feel like being away from home just confused me more and I just don't know how to sit still anymore. While I was in Australia I cancelled my study place in Uni and came home for nothing(And I hope my friends and family understands what I mean by that haha). Luckily I have some exciting things coming up in the near future and I'll come back later to tell more. Meanwhile I'm just trying to work, earn money and enjoy the sunny days as the spring is finally heading here!

Anyway, I just came to say hi and I'll get back to you soon! Very soon! 

x Jenni 

Kotia etsimässä

Mistäs sitä alottaisinkaan? Sanoisinko että matkailu avartaa ja opettaa niin paljon. Tapaat uusia ihmisiä, koet uusia tilanteita ja ennenkaikkea opit uusia asioita itsestäsi. 

   Moni muistaa kun kerroin päässeeni kouluun opiskelemaan ainetta International Sales and Marketing. No, oon tullut siihen tulokseen että bussiness aineena ei ole mun juttu joten miksi tekisin jotain mikä ei tunnu omalta? Toisekseen en ole vielä valmis palaamaan koulun penkille tai Suomeen. Niin rajulta kuin se kuulostaakin niin haluan vielä asua ulkomailla jonkin aikaa. Ikävä on perhettä ja ystäviä ja oonkin tulossa Suomeen mutta näillä näkymin vaan käymään. Luultavasti otan ainakin toisen välivuoden. Äidille kuitenkin tiedoksi että älähän pelkää, kyllä mä vielä joksikin kouluttaudun! Täytyy vaan selvitellä mitä alaa ja missä. :-) 

Aussiviisumi umpeutuu 29.12 näillä näkymin en tule saamaan toisen vuoden viisumia. Jonkinnäköisiä päätöksiä on siis tehtävä mutta vielä en tiedä mitä. Reissaanko hetken Aasiaa? Lähdenkö Uuteen-Seelantiin vai palaanko Eurooppaan? En tiedä. 

Brisbanessa on nyt kulunut reilut 2kk ja en ole katunut päätöstä yhtään! Ensimmäistä kertaa oon asunut hostellissa näin pitkään koko aussiaikana ja oon tutustunut ihan huikeisiin ihmisiin niin hostellissa kuin työpaikallakin. 

   Tällä hetkellä teen baarihommia ja oon myös meidän hostellin respassa töissä ja tykkään niin paljon molemmista hommista etten halunnut luopua kummastakaan - vaikka se olisikin sitten yöunista ja vapaa-ajasta pois. Kumpikin työ on opettanut niin paljon ja varmasti tulee avaamaan ovia tulevaisuuden varalle. Ehkä mä teenkin jo oman alan hommia, who knows. 

Tiivistettynä: Tee asioita mitkä tekee sut iloiseksi ja onnelliseksi. Elämä on ihan liian lyhyt tuhlattavaksi. Ei oo mitään pakollista kaavaa miten elää elämäänsä vaan jokainen tekee omat valintansa itse. Mä oon tällä hetkellä onnellinen ulkomailla ja vaikka mun läheiset toivoisivatkin mun asettuvan Suomeen ja palaamaan kouluun niin en vaan kerta kaikkiaan ole siihen valmis juuri nyt. 

Terkut kaikille, ikävä on kavereita <3

Xx Jenni  

Terkut maailman toiselta puolen!

Moikkamoi! 

8kk reissun päällä ja tällä hetkellä majailen Brisbanessa! Oon nyt parisen viikkoa ollut täällä ja vihdoin löytänyt töitä. :)

Viime postauksen jälkeen sain töitä pienestä kylästä nimeltä Kumbia ja siellä vietin n. 7 viikkoa. Työtehtäviin kuului niin baarihommat, siivous ja kokkaaminen. Kyseinen kylä on tunnettu pähkinöistään ja välillä kävinkin auttelemassa pakkaamaan niitä. Aluksi viihdyin tosi hyvin, mutta loppupeleissä tuntui raskaalta painaa töitä ilman vapaapäiviä ja päätin lähteä vähän aikaisemmin. 

Vietin vielä viikon maaseudulla kaverin luona, 300-asukkaan pikkukylässä ja ai että teki hyvää olla tekemättä mitään. 

Kaupunkityttönä alkoi kuitenkin maaseutuelämä tökkimäön joten minä ja rinkka suunnattiin kohti Brisbanea!

  

Heti alkuun jäi tosi hyvä fiilis tästä paikasta, kiva hostelli ja ihania ihmisiä. Harmi vaan että monet vakkareista on jättämässä hostellin pian ja jatkamassa matkojaan. Laurankin sain tänne hetkeksi ennen kuin lähti jatkamaan reissuaan Uuteen-Seelantiin. Matkustamisen miinuspuoli on kyllä todellakin se että aina täytyy jättää hyvästit jollekin. :(

Brisissä ois tarkotus nyt olla hetki. Aloitin tänään siivoustyöt hostellilla ja torstaina alkaa hommat baarimikkona. On jännää miten täällä ravintolatöitä on tarjolla vaikka mitään kokemusta ei olisikaan. Ennen Australiaa en edes tiennyt miten kaataa kaljaa muutakuin suuhun :D 

Tällä hetkellä kaikki siis hyvin. :) Vieläkään en osaa sanoa mitä tulevan pitää joten vielä mennään päivä kerrallaan. Kai se on pian pakko alkaa kotiinpaluuta suunnittelemaan sillä koulukin alkaa n. 4kk päästä. Tuntuu niin absurdilta ajatella että pian oon korkeakoulu-opiskelija ja asun Porvoossa. Onneksi siihenkin on vielä aikaa ja koitan nyt vaan vielä nauttia Australiasta

seuraavaan kertaan pus 

XO

In a nutshell

Mistäs sitä alottaisinkaan? Pitäisi koittaa elämäni viimeiset 4kk tiivistää jotenkin mutta niin paljon on tapahtunut että pää lyö ihan tyhjää. Niin monta kertaa on pitänyt kirjoittaa ja päivitellä blogia mutta tässä sitä nyt ollaan - Parempi myöhään kun ei milloinkaan haha. 

Tässä kuussa tulee puoli vuotta siitä kun lähdin Suomesta. Ihan uskomatonta kuinka nopeasti aika on kulunut ja kuinka paljon on tapahtunut näiden kuukausien aikana.

   Melbournessa kaikki meni hyvin, oli töitä ja kavereita mutta mulle tuli kauhee hinku kokeilla jotain uutta sillä tää aika menee niin nopeasti ja tää aika Australiassa on niin rajallista. Päätin lähteä parin tunnin ajomatkan päähän Sheppartoniin kokeilemaan farmihommia. Toisin sanottuna poimimaan päärynöitä ja omenoita.

Täytyy myöntää että ei sovi farmityö heikkohermoisille. Pitkiä päiviä, todella fyysistä ja monilla farmeilla palkka koostuu siitä paljonko keräät. Mun tapauksessa yhdestä 400kg laatikosta (näkyy ylläolevassa kuvassa) maksettiin 32dollaria. Valitettavasti en omista kuutta kättä enkä ole aasialainen niin ihan rahoiksi en päässyt lyömään. Mun paras saalis oli 4 laatikkoa. Ja valitettavsti oon myös vähän heikkohermoinen. :)

   Mä olin kuitenkin siitä onnekas että jouduin keräämään yhteensä vain noin 2 viikon verran. Pääsin melko pian tehtaalle pakkaamaan hedelmiä. Tai no onnekas siinä suhteessa että pakkaamolla maksettiin tuntien mukaan. 

Saara ja toinen kaveri Janne lähti huhtikuussa kotiin ja mä jäin yksin sheppartoniin. Onneksi paikassa missä asuin oli muitakin backpackereita ja meillä oli tosi tiivis porukka niin kauan kuin sitä kesti... Pikku hiljaa porukka lähti siirtymään eteenpäin ja lopulta meitä oli jäljellä vaan kuusi ihmistä. 

Töitä ei enää ollutkaan paljoa ja paikka missä asuin oli kirjaimellisesti korvessa. Tylsiä päiviä oli eikä tekemistä ei oikeen löytynyt. Kylille oli 7km eikä kukaan omistanut kulkuneuvoa. Tai oli meillä pyörä. Harmi vaan että kumit oli puhki joten sillä ei pitkälle pötkitty.  Shepparton oli kuitenkin juuri sitä mitä kaipasin: rauhaa ja aikaa miettiä mitä elämältään haluaa haha. Mua ei myöskään "ällöt" asiat enää niin helposti hetkauta ja välillä tuli elettyä tosi alkeellisesti :D

• Hämähäkkejä, hämähäkin seittejä, hyttysiä, käärmeitä, kärpäsiä ja muita mörköjä oli joka puolella. (Okei yhden käärmeen näin mutta silti). Ylläolevassa kuvassa näkyy mm. mukava vessan nurkkaus.

• Mun ensimmäinen huone koostui sängystä ja vaatekaapista. Kukaan ei kertonut etukäteen että pitää itse hommata makuupussit, lakanat, tyynyt tms. Kukaan ei myöskään kertonut että huonetta ei saa lukkoon ja ovi ei mene kunnolla kiinni. Nuku siinä sitten kun yöllä lämpötilat voi tipahtaa lähelle helvetin jäätymistä (nollaa). Oli hauska tajuta 6vk jälkeen että lämmityslaite olisi kustantanut vain 14$ = n.11€ . :)

• Koska kauppaan ei päässyt ihan noin vaan sormia napsauttamalla niin välillä oli pakko olla luova mitä pakolliksuuksiin tuli. Tässä tilanteessa puhun kuvassa näkyvästä kahvikupista jossa mukavasti maistu elimistöllekin tarpeellinen rauta ja edellispäivän pavut. :) 

• Farmilla tuli myös tajuttua että hyvän hygienian ylläpitäminen on ihan yliarvostettua ja käy ihan täyspäiväisestä työstä -likaiseksihan sitä joka tapauksessa tulee

Toukokuun alussa oli aika sanoa Sheppartonille "see you never" kun Katja saapui Melbourneen. Siitä alkoi mun tähän asti paras kuukausi Australiassa. Oli myös ensimmäinen kerta kun ikinä asuin hostellissa täällä! Valittiin Melbournen halvin ja luultavasti paskaisin hostelli mutta meillä oli ihan hirveen hauskaa: 5/5! (Travellers Trax on kyseisen paikan nimi. Sänky alkaen 16 dollaria ja yöllä saatat herätä siihen että manageri hellästi hipsuttaa sun otsaa. No kidding, Katjalle oikeesti kävi näin.) 

Melbournesta lennettiin Cairnsiin ja oli kyllä kun ois Suomesta lentänyt Malagaan. Puhun siis lämpötilaerosta. Onhan täällä talvi kuitenkin. Huippu ihmisiä ja upeita vesiputouksia. Ah, ihana Cairns. 

Cairnsiin jälkeen tultiin Ayriin, tutun perheen luo jonka tapasin Sheppartonissa. Käytiin kalastamassa ja nappaamassa rapuja, maistettiin ekan kerran kengurun lihaa (delishhös) ja tehtiin myös vähän töitä. Autettiin kotitöissä ja käytiin leikkelemässä sokeriruokoa.

   Viikon verran majailtiin Ayrissa jonka jälkeen lennettiin Brisbanen kautta Noosaan. Noosassa saatiin reissutoveriksi Laura ja lähdettiin kirjaimellisti puskaan. Oltiin kajakoimassa ja leireilemässä ja oli kyllä ihanaa viettää aikaa näiden tyttöjen kanssa. 

    Laura ja Katja jatkoi reissua vielä kun mä suuntasin Brisbaneen odottelemaan lentoa takaisin Ayriin. Ihan kaunis paikka tuo Brisbane mutta mun kohdalla se osoittautu vähän pettymykseksi: sairastuin flunssan ja menetin uskoni miehiin. Vitsi vitsi. Tai siis sairastuin oikeesti flunssaan. 

Ihan liian nopeasti meni kyllä tuo kuukausi. Nyt oon taas täällä Ayrissa ja tarkoitus olisi aloittaa työt tällä viikolla. Mulla on mahdollinen baarityö tiedossa ja muutenkin on nyt aika taas vähän tasoittaa tätä elämänlaatua. Ei enää laatikkoviiniä (goonia) joka ilta.

   Kuten allaolevista kuvista näkee niin uuden elämän aloittamiseen vaaditaan uusi tukka ja kuntosalikortti.

Olipas siinä tekstiä haha. Toivottavasti sai jotain selvää mun pienestä romaanista. Tää vauhti-Jarita (kuvassa oikea alanurkka) kiittää ja kuittaa ja palaa taas asiaan kun on jotain uutta kerrottavaa. 

Ps. Pakko sanoa vielä erityiskiitokset Saaralle, Jannelle, Katjalle ja Lauralle kun piditte mun päätä osittain kasassa. Vaikka yksin on ihan kiva olla niin kaksin on aina kivempaa. <3

Bye! 

Kuulumisia Melbournesta

Melkein 7 viikkoa Australiaa takana, hullua. Täällä on ollut aurinkoista ja +30 astetta viime päivinä. Ihanaa juoda aamukahvi ja syödä lounas auringossa kaikessa hiljaisuudessa ennen töitä. Oon nyt päässyt tekemään pari vuoroa sellaisessa kivassa kreikkalaisessa kahvilassa. Kaupungilla on söpöjä pikkukatuja ja markkinoita joita on kiva kierellä vapaapäivinä. Rannalla on myös kiva viettää aikaa ja joku päivä vielä nousen laudan päälle surffaamaan. Yöelämä on hullua, ihan omaa luokkaansa. Sellaista perus aussiunelmaa elämä täällä, you know:)   

   Ainoa vaan että kahvi jota juon on pikakahvia, lounas koostuu nuudeleista ja pakastevihanneksista ja mun ja Saaran taloudessa on tasan yks kertakäyttömuki, -lusikka, -haarukka ja -lautanen. Kahvila johon pääsin on aina ihan täynnä ja 2,5km kävelymatka töihin helteellä ei ole ihan niin freesiä kuin kuvittelisi. Kaupunki on aina ihan täynnä ihmisiä ja välillä kulkeminen tuhansien aasialaisten keskellä saa kyseenalaistamaan sitä että oletko Kiinassa vai Australiassa. (Ja ei, en ole rasisti). Rannalle pääsee silloin kun on sääolosuhteet hyvät ja aikaa ja vaivaa raahautua sinne - rantoja ei ole joka nurkan takana. Surffaaminen täällä melbournessa ei ole ihan idyllistä sillä aallot ei ole tarpeeksi vahvoja. Yöelämä täällä tosin on ihan omaa luokkaansa! Monet miespuoliset henkilöt tanssii jopa paremmin kuin naiset! 

   Elämä ei ole mitään luksusta mutta sitä en odottanutkaan. Tavallista elämää eri maisemissa. Samat huolet ja murheet mm. Rahasta, suhteista ja muista seuraa sinne minne meneekään, kyseessä ei kuitenkaan ole mikään kahden viikon lomamatka. Täällä oon tajunnut että elämä ei voi koko ajan olla ruusuilla tanssimista vaan pitää kerätä niitä pieniä hyviä hetkiä ja pysyä positiivisena mitä ikinä tuleekaan eteen. Kaikesta huolimatta oon onnellinen täällä. :) 

Muutenkin koko reissu on mennyt iiihan eri tavalla kuin olin alun perin suunnitellut. Muutama tietääkin syyn miksi alunperin halusin edes tulla koko Australiaan mutta tässä tiivistelmä:

Tapasin Lontoossa aussimiehen, rakastuin ja mun piti joulukuussa olla onnellisesti kyseisen tyypin kainalossa - Brisbanessa. 

   Valitettavasti en kuitenkaan ole Disney-prinsessa eikä mun elämä ole B-luokan Hollywood elokuvaa joten tämä tarina ei päättynyt niin onnellisesti kuin olin kuvitellut. Suunnitelmat meni siis uusiksi ja luojan kiitos Saara oli lähdössä tänne päin joka tapauksessa. Lippu Melbourneen ja menoksi. Voin vaan todeta että onneksi kävi näin.

Rahat vaan alkaa olemaan aika finaalissa mikä oli ihan odotettavaa matkabudjettia tehdessä. Onhan tässä jo hetki eletty kalliissa maassa ilman tuloja. 

   Onneksi ollaan molemmat löydetty väliaikaiset työpaikat, mä kahvilasta ja Saara cocktailbaarista - kaiken lisäksi vielä samalta kadulta!     

Nyt vaan rahaa tahkoamaan että pääsee uusin seikkailuihin ja reissuihin! Saan nimittäin ihanan Katjan tänne melkein kuukaudeksi myöhemmin keväällä ja Sydneyssä pitäisi pyörähtää moikkaamassa kavereita jotka tapasin Lontoossa viime vuonna. Palataan xx 

Crazy times

Kuukausi siitä kun jätettiin Suomi taaksemme ja sen kunniaksi ajattelin tulla vähän kertomaan kuulumisia. Moi Äiti!    

   Ihan uskomattoman paljon on kerennyt tällä aikavälillä tapahtumaan ja hetkeäkään en kadu päätöstä lähteä! 

Matka Milanon ja Hongkongin kautta Bangkokiin sujui hyvin ja jouluaattoa tuli juhlittua niin kanadalaisten, saksalaisten kuin hollantilaistenkin kanssa. Kierreltiin ihan kivasti ympäriinsä vaikka tultiinkin Saaran kanssa siihen tulokseen että ollaan maailman huonoimpia turisteja, sillä noi nähtävyydet ei oikein oo meidän alaa - museot sun muut. Ens kerralla pitää muistaa ottaa kengät pois jalasta ja peittää olkapäät ennen pyhään paikkaan astumista. Ihan kivoja temppeleitä kuitenkin. :D Eksyttiin myös katsomaan Ping Pong-showta ja tuskin eksytään uudestaan. Don't go there. Just. Don't.

Turisti Hongkongissa.

 Jouluaatto Bangkokissa.

Joulupäivänä oli tarkoitus siirtyä Hua Hiniin mutta saatiinkin halvat liput Melbourneen samalle päivälle joten päätettiin skipata Thaimaa ja lähteä suoraan Australiaan. Mua ei kuitenkaan päästetty lentämään koska mun passista puuttui tyhjä sivu. Perkele. Thaimaan maahanmuutto eväs multa luvan lentää ja jouduin viettämään neljä ylimääräistä päivää Bangkokissa. Neljään päivään mahtui niin paljon itkua, kuumetta kuin ruokamyrkytystäkin että tuskin koskaan tuun unohtaa sitä reissua. :D monta Chang-kaljaa tuli kumottua siihen ahdinkoon mutta tulipahan koettua ensimmäinen yö lentokentän lattialla ja muutenkin yksinolo Thaimaan pimeillä kaduilla. Uusi passi ja lentolippu kourassa meikäläinen saapui Malesian kautta Australiaan 29.12. 

Iloisena lentokentän lattialla.

Kuvassa kahden euron ruokamyrkytys

Saavuin Melbourneen yöllä ja muutaman tunnin yöunien jälkeen lähdettiin telttailemaan kirjaimellisesti keskelle ei mitään. 3,5 tunnin ajomatka Melbounesta paikkaan nimeltä Cobram. Meitä oli siellä noin 30 ihmistä ja uusi vuosi vaihtui ihan huikeissa maisemissa joen äärellä. Nuotiot, ilotulitukset ja pahasti palanut iho. :-) 

Uuden vuoden jälkeen palattiin takaisin kaupunkiin: hommattiin puhelinnumerot, pankkitilit, tax file-numerot ja saatiin jopa vuokrattua pieni huoneisto. Kaikki on siis aikalailla töitä vaille valmista. :) 

   Ennen kaikkea ollaan vietetty aikaa ihan uskomattomien ihmisten kanssa ja koettu Melbournen kulttuuria. Melbourne ei ole ihan hirveän tyypillinen aussikaupunki sillä täällä säätilat pomppii ihan laidasta laitaan: joinakin päivinä on sateista +17 ja sitten taas seuraavana päivänä sattaa olla täys aurinko ja +42. Monet paikallisetkin on sanonu että täällä voi kokea neljä vuodenaikaa yhdessä päivässä. Lol.

Uusia ihmisiä tapaa lähes päivittäin ja juhlilta ei oikein edes voi välttyä : koko ajan on synttäreitä, bbq-bileitä, illanistujaisia, kissanristiäisiä jne. 

Omien kokemusten pohjalta Melbourne on tosi hyvä paikka meidän ikäisille lapsille ja aina löytyy jotain uutta. Toistaiseksi ollaan siis jäämässä Melbourneen ainakin hetkeksi. Onhan tässä kuitenkin 11 kuukautta aikaa siirtyä toiseen kaupunkiin tai osavaltioon. 

Täällä kaikki siis hyvin, voit nukkua yösi rauhassa Äiti. :-) Palataan asiaan kun on taas jotain kerrottavaa! 

-J